Enpä oikein tiedä mistä jälleen alkaisin. Liki kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani ja liki kaksi viikkoa olen ollut sairaslomalla, vaan tänne en ole saanut riviäkään kirjoitetuksi. Olen kyllä käynyt lukemassa muutaman hyvän blogiystävän kuulumiset lähes päivittäin, joten olen jotenkin perillä heidän elämästään. Tällä viikolla olen törmännyt kahteen blogiin, jotka ovat lopettaneet kirjoittamisen. Kumpikin henkilöistä esiintyy aktiivisesti facebookin puolella, missä minunkin aikani kuluu enimmäkseen, kun koneella olen. On kivaa löytää sieltä vanhoja tuttuja ja vähän uudempiakin. Harmi vaan, kun en tiedä vanhojen naimisiin menneiden naispuoleisten sukunimiä, se hidastaa etsintää. Vanhoja poikaystäviäkin on löytynyt varsin vähän, verrattuna siis siihen, miten paljon niitä on olemassa:D

Ja sitten tähän sairaslomaan. Flunssaa siis pukkasi viimeksi, mutta se muuttui kovaksi kuumeeksi ja olin sen takia viime viikon sairaslomalla. Söin myös lääkekuurin poskiontelotulehdukseen. Kahvitta oloa kesti kahdeksan päivää. Kun ei maistunut niin ei maistunut, eilen join jo kolme kupillista eli kyllä se tästä. Kun kuume laski, niin tilalle tuli käsikipu. Sama käsi, minkä loukkasin kaatuessani marraskuussa tuli kipeäksi ja turposi. En saanut siitä sormia suoraan ja kaikki tekeminen sillä kädellä sattui hirveästi. Ei ollut itku kaukana, kun vessassa käyntikin oli yhtä tuskaa. Nyt sitten syödään voltarenia ja turvotus on laskenut, kipuja on kyllä vielä, mutta maanantaina yritetään mennä töihin.

Talvikin on saapunut tänne ihan kunnolla. Sakulla on ollut koulussa luistelua, mutta vapaa-aikana ei halua luistelemaan mennä ja olen miettinytkin pitäisikö se sinne pakottaa, jotta taito kehittyisi. Pojalla kun on periaate, että sitä en tee, mitä en osaa. Tässä kuvia viikonlopulta Vampulasta, siellä ei silloin vielä kovin paljoa lunta ollut:

Saku aiheuttaa kyllä melkoisesti päänvaivaa. Perjantaina on edessä jälki-istuntoa, kun oli kiusannut toista poikaa koulussa. Eikä ollut osannut selittää syytä moiseen käytökseen. Ihan totta, olen aika kädetön tämän jästipään kanssa. Vaikka mitä kiristystä ja uhkailua käyttäisi, niin perille ei tahdo mennä. Aina välillä olen valmis luovuttamaan ja lähettämään lapseni lastenkotiin. Onkohan siellä sellaisia koeaikoja, siis että kahden viikon oleskelun jälkeen lapsen saisi takaisin? Saku on kuitenkin vielä niin pieni, että sellainen toimenpide saattaisi auttaa. Eikö kellään muulla ole kamalia ja päänvaivaa aihettavia lapsia????

Avioelämä ei ole auvoisaa, vaan aika surkeaa, mikään ei mene niin kuten minä haluaisin. Olen nyt lähes sotapolulla, joten turha on miehenkään kuvitella, että asiat menisivät hänen mielensä mukaan. Mutta palataan asiaan myöhemmin.

Mari viettää aikaa kotosalla, kun ei suostunut menemään harjoitteluun Tampere-talolle, niin paikkaa ei löytynyt. Olisi muuten valmistunut jo mahdollisesti huhtikuun alussa, vaan tämän takia valmistuminen jää toukokuun loppuun, mikäli nyt sitten löytää kevääksi harjoittelupaikan. Kovasti Mari tutkii vuokra-asuntoja, kaipa syksyyn mennessä jonnekin muuttaa.

Tähän vielä Aadaa viikonlopulta. Ei kannata välittää kuvien päivämääristä, kamera oli jotenkin sekaisin:

Ja vielä kuvaa kahdenkerroksen väestä: