viikko on vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi kirjoitin. En ymmärrä mihin mun aika menee, kun mitään näkyvää en saa missään aikaan.
Kamala yskä mulla on, nenä vuotaa toisinaan ja eilen sain tas palaamaan sen huimauksenkin, mitä oli viimeksikin, kun flunssa oli pahimmillaan. Silloin oli se verenpainekin korkealla ja kun huimaus loppui, niin verenpainekin laski, vaan varsinainen syy jäi silloin hämärään. Kai mun pitää maanantaina lääkäriin mennä, jos sitä tulisi edes hiukan viisaammaksi.
Töissä on ollut tosi raskasta, kaks tyttöä on ottanut yhteen ja toinen huutaa kaikki päivät nykyään. Aina kun pitäisi siirtyä paikasta toiseen, niin ei muuta kuin lattialle maate ja huutamaan. Joskus tekis mieli tehdä niin itsekin! Vaikea siitä maasta on saada 35 kiloa rimpuilevaa tyttöä ylös, kun saa varoa, ettei tyttö itse lyö päätään lattiaan tai potkaise minua tai vastaavaa. Yhtenä päivänä kun oli sylissäni heitti päätänsä niin, että se osui minun päähäni. Opettaja oli saiarslomalla torstain ja perjantain ja minä tuurasin. Ei siinä muuten mitään ole, mut silloin joutuu koko ajan olemaan tosi skarppina, ei voi hetkeksikään uppoutua omiin ajatuksiin.
Marikin viettää viikonloppua kotosalla, poikaystävä on kiinni armeijassa, koska ei päässyt teoriakokeesta läpi. Suurin osa ajasta nuorella parilla kuluu puhelimessa. Miia lähti luokkakaverinsa syntymäpäiville ja menee sieltä poikaystävänsä luokse yöksi.
Huomenna aamulla lähdemme maalle, Makke menee äänestämään ja vaihdetaan autoon renkaat. Kivaa sadetta ja myrskyä kuuluu ennustaneen huomiselle vaalipäivälle. Etsin sitten minäkin paikallisesta lehdestä itselleni ehdokkaan. Puoluetta en edes muista, kyseessä on nainen, joka joskus asui täällä lähistöllä ja jonka kanssa olen jutellutkin, tuskin menee läpi, mutta väliäkös sillä:)
Nyt kevyelle iltapalalle, aviomiehen paistamia lättyjä syömään.