Mitäs täällä on näinä kaikkina päivinä sattunut? Pitäisi päivittäin kirjoittaa tänne, jotta muistaisi. Töissä käyn edelleen ja päivät menee todella nopeasti. Lapset ovat vilkkaita, päivät vaihtelevat melkoisesti. Olen saanut yhden lapsen toimimaan alkamalla puhumaan hänelle saksaa. Tytön isä on saksalainen ja tyttö osaa sekä saksaa että suomea aivan yhtä hyvin. Ilmeisesti näin hyvä saksankielentaito täällä Suomessa kuin minulla on, on tytön mielestä hämmästyttävää Uskon asian olevan niin, mistä muusta se voisi johtua? EINS, ZWEI, DREI und bis morgen!!!
Käytiin tällä viikolla yhden lapsen kotona ja tuotiin sieltä omenoita, joista tänään leivoimme lasten kanssa piirakkaa. Kyseisen lapsen kotona oli hirmuinen määrä omenapuita, marjapensaita ja koko tontti oli aivan mahtava, rehevä ja ihmeen iso, kun kuitenkin oltiin aivan kaupunkimaisemissa. Tuollaiseen paikkaan muuttaisin vaikka heti.
Meillä oli viime viikolla koulussa valokuvaus. Otatin ne passikuvatkin, jospa saisin joskus sen ajokorttini uusittua. Ikävä kyllä tulee toto pahvista versiota, joka on jo 20 vuotta mulla ollut.
Viime viikonloppuna olimme siis maalla ja aika meni taas hirmuisen nopeasti. Kävin entisellä työkaverillani ja Saku jäi päiväksi hänen poikansa kanssa leikkimään. Käytiin sitten sillä välin Makken isää katsomassa vuodeosastolla, missä hän odottelee pääsyä Tyksiin, missä laitetaan uusi lonkkanivel, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Kyseinen leikkaus on luultavasti joskus syyskuun loppupuolella. Toki ehdin paljon kuvia ottaa maalla ja tässä sitä satoa.
Jotenkin maalaismaisema on aina kiehtonut mua, tämä pelto on Makken isän omistama, meidän mökin vieressä, mutta vieraalla vuokrattuna:
Sakulla alkaa ensi viikolla viimeinen viikko pehmeästä laskusta. Sen jälkeen tulee kolme viikkotuntia lisää. Tällä viikolla Saku kävi joka päivä koululla klo 14-15 koriskoulua, jota paikallinen seura järjesti. Olivat jakaneet lapun, missä kerrottiin seuran tulevasta toiminnasta. Harjoitukset ovat kahdesti viikossa ja Saku ilmoitti haluavansa mennä sinne. Ihan kiva, jos olisi jokin harrastus, mut mieluiten sellainen, mikä ei veisi mun aikaani. Harjoitukset on yläkoululla, enkä ole vielä niin pitkälle valmis päästämään Sakua yksinään, kun se on aivan Nokian keskustassa. Katsotaan nyt, eipä kai siihen rahaa paljon kulu, jos antaa pojan kokeilla, voihan olla, ettei kuitenkaan jatka sitä montaa vuotta. Olisihan se hienoa, jos poika löytäisi itsensä NBA:sta, vai mikä se nyt oli, kuten mainoksessa sanotaan?
Ja itse koulu, siinä se menee sivussa. Välillä kynätehtävät tuottaa tuskaa vilkkaalle pojalle.
Kävin tänään sydänfilmissä ja ensi torstaina mulla on aika sydämen ultraan, katsotaan sitten mitä siellä sanotaan. Toisaalta jännittää, toisaalta ei, kun en oikein tiedä, mitä on odotettavissa.
No niin, siellä se mun lapseni jo huhuilee iltapalaa ja mitäs sitä kiltti äiti ei tekisi lapsensa eteen?
Ai niin, tyttöjen koulut menee kai ihan ok. Miian poikaystävä asustelee jo Tampereella ja hänenkin koulunsa on alkanut ja Mari oli tänään seuraamassa sotilasvalaa, hänen alokkaansa on nykyään jääkäri.
Viikonloppuja kaikille:)
Lisäystä vielä klo 21.40: Koska kaiken aikaa muutenkin valitan, niin kerrottakoon, että kurkkuni on kipeä. Voin kuvitella millaista on istua kurssilla, kun yskittää koko autuaan ajan. Miksei sitä voi olla koskaan terve, koko ajan on ollut pieni nuha, siis siitä kesäkuun puolesta välistä asti. Kun vielä muistelee niitä kaikkia silmävaivojakin, niin argh!
Saku oli eilen koulusta tultuaan aivan läpimärkä. Tässä kohtaa voisin kirjoittaa kappaleen ja valittaa säästä, mutta niin en tee nyt. Kuivattelin sit reppua ja yhtä kirjaa, ei onneksi pahasti kastunut. Kävin sitten ostamassa Sakulle sadeviitan ja hitto vie, miksei tänään voinut sataa??? Metsästin viittaa ties monestako kaupasta ja lopulta sen löysin ja mihin hintaan? 38,90€!!! Siis en milloinkaan markka-aikoina olisi maksanut kyseistä kaavusta 230mk. Koko ajan on pelkona, milloin poika jättää sen jonnekin tai joku varastaa sen.
Nyt on ihan pakko myöntää, että tyttäreni (luultavasti myös poikani) ovat perineet ärhäkän luonteen minulta. Miian suusta on tänäänkin päässyt sellaista tekstiä, ettei sitä voi julkisesti painaa, mutta itseltäni kuulosti. Tosin kiukutellessaan erityisesti Mari muistuttaa isäänsä, kuka muu voi mököttää ja jaksaa olla puhumatta tunti- tai jopa päiväkausia, en minä ainakaan, eikä Miia, vaan kaikki on saatava HUUTAA ulos.
Makken kanssa jatkuu erimielisyydet koskien lastenkasvatusta, mutta en lannistu, olenhan aina oikeassa:D Ehkä mun sittenkin pitäisi olla enemmän Makken eksän kaltainen, vaikka Makke sanookin aina, että se oli Annikaa kohtaan julma. Kuitenkin toisessa lauseessa Makke korostaa millainen Annika oli (=kiltti, tottelevainen, ahkera jne) eli hyvinpä hänen äitinsä kasvatti hänet kaikesta julmuudestaan huolimatta. Minä en kovin korkealle noteeraa äitiä, joka antaa lapsensa isovanhempiensa kasvatettavaksi, oli syy mikä hyvänsä, kun kuitenkaan ei ole terveydelliset seikat kyseessä. Terveisin Äkäinen Niina
Kommentit