siis ehti vierähtää edellisestä kirjoituksestani. Maanantaina tosiaan olin kirjoittanut jo pitkän tarinan ja sit meni sähköt tai oikeastaan siinä oli liki kaksi tuntia sellaista aikaa, jolloin sähköt meni ja tuli. Ulkona oli kova tuuli, kaipa se siitä johtui. Vaikea se on näin pitkän tauon jälkeen kirjoitella kaikesta tapahtuneesta, pitäis päivittäin päivittää, jotta kaikki muistuis mieleen. Illat vaan menee niin kamalan nopeasti, että on jo siinäkin tekemistä, että selviää pakollisista asioista.
Kyllä taas monena päivänä sain huomata, että tämä kotini on täyshoitola, missä on neljä hoidokkia ja yksi työntekijä. Jos jotain pyydän tekemään, niin harvoin kukaan mitään edes vastaa tai sitten huutelevat toistensa nimiä. Marille kunnia siitä, että perjantaina oli siivonnut. Sitä tapahtuu vain silloin, kun poikaystävä on tulossa tänne viikonlopuksi. Miialla, kun ei poikaystävää ole, niin siivoustakaan ei tapahdu. Tosin luulen, että Miian eksäkin siivosi meillä enemmän kuin Miia.
Juuri nimenomaan maanantaina sattui kaupassa niin, että kysyin armaalta aviomieheltäni, mitä tänään syötäisiin ja koska silakkafileet oli tarjouksessa ehdotin, että hän paistasi niitä ja minä tekisin muusin. Mies totesi, että eikö niitä ole ollut turhan usein ja loppuajan vältteli minua kaupassa. Kuljimme siis kumpikin omia polkujamme, aina välillä mies toi kärryihin jotain. Kassalla tarjosi minule lompakkoaan ja otin sieltä rahaa just sen verran, mitä hänen ostoksensa tekivät.
Perjantaiaamuna autokin alkoi kiukutella minulle. Eipä meinannut käynnistyä ja lopulta kun suostui yhteistyöhön mittaritaulussa paloi varoitusvalo. Ohjekirjan mukaan kyseisen valon ilmaannuttua pitäisi heti ja VÄLITTÖMÄSTI mennä merkkihuoltoon. Aiemmin kyseinen valo paloi, kun pakoputki oli poikki. Toistaiseksi ainoa vika tällä hetkellä on se, ettei auto meinaa siis käynnistyä, ajon aikana ei ole mitään häikkää ollut. Koputan täällä päätäni.
Eilen kävin ostamassa Sakulle ulkoilupuvun ja ostin myös irtohousut, koska Sakulla on pari takkia. Vielä ei olla edes sovitettu niitä eli en tiedä joudunko ne vaihtamaan.
Töissä on tosi raskasta. Tappelua ja kyräilyä. Yksi, jonka persoona on montaa harmittanut on ollut koko viikon ihan ok ja puhuimme meidän luokan kesken asiasta avoimesti ja se toivottavasti puhdisti ilmapiiriä. Mutta nyt on alkanut ottaa yksi naapuriluokan tyyppi kaaliin, eikä pelkästään minun kaaliin. Tuntuu, että hän on ottanut itselleen erikoisvapauksia asioista. Kun siirrymme klo 12 iltapäivähoidon puolelle, hän ei ole koskaan pukemassa lapsia ulos, vaan istuu kahvilla, kun on pakko saada pitää tauko. Ei ole koko päivänä kuulma ehtinyt pitää. En kyllä ymmärrä miten se on mahdollista, kun heillä oppilaat pitää normaalit välitunnit, toisin kuin meillä, ja aina yhdellä ihmisellä on valvontavuoro ja kun luokassa on neljä aikuista, niin ainoastaan yksi välitunti jää päivässä valvottavaksi. Perjantaina kuulin, että tämä kyseinen ihminen on koko syksyn ajan lähtenyt kotiin ennen työpäivän päättymistä, tuollaiset 10-15 minuuttia siis. Miten ihmeessä yhdellä ihmisellä voi olla tuollainen oikeus? Hän valittaa koko ajan kaikesta mahdollisesta ja yhtenäkin päivänä heidän luokkansa kahdella lapsella oli märät vaatteet, eivätkä he voineet mennä ulos, niin hän jätti ne lapset niiden aikuisten huostaan, jotka valmistelivat päivälepoa. Näille ihmisille ei siis jäänyt sinä päivänä taukoa ollenkaan. Kyseisen ihmisen mielestä lepohetki sinällään on taukoa, mikä ei ole totta, kun pari kolmea lasta joutuu koko ajan hiljentämään ja yksi hyökkii toisten kimppuun. Niin, hän siis jätti lapset sisälle ja tuli ulos, vaikka ulkona oli jo kaksi aikuista ja vain kolme lasta. Ulkoilun jälkeen hän itse ehti pitää tunnin tauon. Näitä juttuja ja tapahtumia on päivän mittaan niin monia, ettei ole ollenkaan kivaa mennä töihin.
Sakun opettaja oli laittanut reissuvihkoon, että voisimmeko tavata joku päivä koulun jälkeen minun työpaikkani viereisessä kirjastossa ja jutella Sakun kouluasioista. Opettajan oma tytär on koulussa siellä missä minä olen töissä. Mua vaivas asia niin kamalasti, että soitin opettajalle. Mitään hälyyttävää ei ollut, mut kyse oli siitä, että Sakulla vaikuttaisi olevan huono itsetunto. Opettaja kyseli Sakun harrastuksista ja ehdotti mm koripalloa, kun Saku oli aika hyvin osannut kuljettaa palloa, kun olivat sitä pelanneet. Levoton poika toisinaan on, kuin muurahaisia housuissa, mutta osaa asioita. Opettaja sanoi, että tärkeää on Sakun kehuminen, että itsetunto paranisi. Sanoinkin, että haluaisin pyyhkiä kumilla Sakun kirjoituksia, mutta en voi vaatia niin täydellistä suoritusta. Opettaja olikin sitä mieltä, että pääasia on, että vastaukset ovat oikein. Meillä täällä kotonakin on tilanteessa paljon parannettavaa, Miian ja Makken kanssa Saku on koko ajan tukkanuottasilla. Vaikeaa näitä on selittää, mut mä kärsin. Marin kanssa Sakulla on ihan vauvasta asti ollut tietynlainen yhteys ja se on säilynyt. Tuleehan niillekin riitoja joskus, mut harvemmin ja Saku tottelee Maria aika hyvin.
Huh, nyt mun sattuu selkä. Tää tuoli millä istun on kamala, ei siis selkänojaa ollenkaan ja koska tilat on ahtaat tässä joutuu istumaan vielä vinossa. Kaipa sitä vois lähteä pyykin ripustukseen ja katsoa sen jälkeen idolsin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ja muistan kyllä haasteen. Tänäänkin otin pari kuvaa, vaan koska ehdin täällä niin kauan istua, että ehdin ne tänne laittamaan. No, joululomalla viimeistään (jos mulla sitä on), lupaan sen.