on menossa ja sairaslomapäivät kohta loppumassa. Kävin eilen töissä diabeteshoitajan palaverissa ja oikeasti mulla on ikävä töihin, vaikka niinkin lyhyessä ajassa, jonka siellä vietin ehti olla jonkinlaista kämyä. Minä en mennyt työpaikalle riitelemään, mutta kun asioita pitäisi järjestää järkevästi, niin joku aina haraa vastaan. Yksi työntekijä on paha suustaan, eikä kai siitä muuksi muutukaan, vaikka on saanut siitä palautetta useaan otteeseen. Eilen sanoi aika suoraan asiat rehtorillekin. Nykyään, kun joka työpaikaal peräänkuullutetaan joustoa, niin tämä työntekijä ei sitten jousta yhtään. Joulun ajan lomapäivä on vielä täysin auki, ainakin minun kohdallani. Aluksi minun piti mennä 23 päivä töihin, sitten kiukkuisena muutin itse sen niin, että menen vain niiksi tarvittaviksi kahdeksi tunniksi. Tällä hetkellä tilanne on se, että en luultavasti mene ollenkaan, mutta tämän joustamattoman ihmisen takia voi käydä niin, että olen siellä töissä joka ikinen päivä.

Ja entä vanhemmat. Jos heille laitetaan kirje, että hoito pitää anoa vammaispalvelusta ensin ja sitten ilmoittaa meille siitä, mikäli hoito on myönnetty, niin ei sekään toimi. Vammaispalvelu ei ole saanut yhteydenottoja. Ja nyt koko v***n vammaispalvelun ihminen ei vastaa minun sähköposteihinikaan. Ensi vuonna monet asiat muuttuu lähinnä hallinnollisesti, mutta siitäkin tarvitsisi saada meidän tavallisten työntekijöiden tietoa, siis kenen vastuulle mikin asia kuuluu, jotta osaisimme toimia oikein.

Entä oma pieni riiviöni. Nämä kaksi päivää ovat olleet ihan kamalia. Pojalla on niin ylimielinen asenne kaikkeen, että oksat pois. Ja minä tietenkin olen heti pohtimassa, voiko tämä johtua viikonlopusta isän luona. Onhan Saku aina "rankka", mutta tällä viikolla erityisesti on tuonut mun mieleeni isänsä. Näinkö isän luona puhutaan ja se on tarttunut sieltä poikaan. Voi olla, että olen väärässä. Eilen vielä, kun oli puhetta joululahjoista, niin selitin, että joululahjojen saamiseen pitää olla kiltti. Korostin, ettei siihen vaadita mitään muuta kuin kiltteyttä ja tottelevaisuutta. Ainakin loppuilta meni melko seesteisesti. Aamulla poika kysyi onko hän ollut kiltti. Selitin taas, että pitää olla koko ajan kiltti, ei ainoastaan paria tuntia päivässä. Selitin myös sen, että joskus tulee huonoja päiviä kaikille, eikä jaksa olla aurinkoinen, muttei silti saa riehua ja kiukutella, vaan kertoa, mistä paha olo johtuu, jotta se voidaan selvittää.

Laskettiin sitten myös jäljellä olevat koulupäivät ja tuli puheeksi lauantai 20.12. Kerroin, että silloin on joulujuhla ja saadaan todistukset. Hetken hiljaisuuden jälkeen poika totesi, että voitko sinä äiti hakea minun todistukseni, jos en mene silloin ollenkaan kouluun. Mä sanoin, ettei se käy. Hetken päästä poika sanoi, että toivottavasti hänen todistuksensa on tyhjä. Olin vähän ymmälläni asiasta ja kysyin miten niin, niin sitten sanoi, että toivottavasti siellä ei lue, että olen tapellut Kallen kanssa!!! Yritin sitten selittää mitä siellä lukee, ettei siellä tollaisia asioita ole, vaan ne on huomioitu siinä miten käyttäytyy. En tiedä menikö asia vieläkään pojalle perille, koska hetken päästä sanoi, että lukeekohan Niinalla, että pitää koulun tusseja pulpetissa, vaikkei saisi :D

empty.gif
824719prriiu0qpk.gif
empty.gif

Ja tähän mun käteeni vielä. Se tuntuu aikalailla paremmalta, ei täysin terveeltä, mutta vakaa aikomus mulla on maanantaina töihin mennä. Ei siinä, että terveellä kädellä voisin tehdä täällä kotonakin kaikenlaista joulua varten. Nyt siihen jää vain illat ja ne menee tunnetusti nopeasti. Ehkä se joulu tulee silti, vaikken sen eteen hirveästi raadakaan.

Nyt kahvinkeittoon, en ole tänään vielä yhtään kupillista juonutkaan ja olo on sen mukainen. Lapset ovat koulussa ja kissoilla ralli menossa, nautitaan ja kestetään se.

Edit 13.11: Sain just kuulla, että "mun" opiskelijan eka näyttö on menny läpi, JEES!