Tässä sitä ollaan liki viikonpäivät vietetty elämää naineena naisena. Eipä elämä mitenkään muuttunut, paitsi nimeni muuttui ja sen tottumiseen varmaan menee aikaa. Vältän soittamista minnekään, kumpa sen oppisi ensin kirjoittamaan.

Tavattiin pappi vihkimistä edeltävänä päivänä ja käytiin läpi toimitus. Alkumarssina oli prinsessa Ruusunen ja kirkosta pois tullessa soi Kuulan häämarssi. Alun perin olin suunnitellut, että Kalle laulaisi jotain kirkossa, mutta en sitten halunnut asettaa pojalle paineita. Laulettiin kuitenkin virsi 822 ja musta tuntui, että ainoa, jonka ääni tosiaan kuului oli Kalle.

Kävin kampaajalla vihkipäivän aamuna. Halusin saada jotain kiharaa, en niinkään laitettua kampausta. En missään nimessä halua, että hiukset on kiinni nutturalla. Tosin minun hiukseni ovat sen verran lyhyet, ettei niitä taida nutturalle edes saada. Parturi laittoi vähän lisää raitaa ja ostin lisäksi hiuslakan, hintaa koko hommalle tuli 34 euroa. Hain samalla reissulla morsiuskimppuni kukkakaupasta. Ei ollut sekään paha hinta, Makken rinnanpielus kukan kanssa maksoi 35 euroa. Ai niin, mainittakoon vielä, että aamulla herätessäni vettä tuli kuin Esterin sieltä. Onneksi se sade kuitenkin päivän mittaan loppui. Tässä kuvaa kimpustani.

Kirkossa meni kaikki ihan hyvin jännityksestä huolimatta, enkä osaa siitä oikein mitään kertoakaan, kun en muista papin puheesta mitään. Tahdon tuli sanottua ja Raamattu kainalossa poistuimme kirkosta.

Vihkimisen jälkeen kävimme siis syömässä 11 hengen porukalla eli tähän kuvaan lisäksi anopit ja tyttöjen kumppanit. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea sitä oli riittävästi.

Iltalaivalla lähdimme miniristeilylle. Aluksi tietenkin vietimme aikaa hytissä, kuten tuoreen avioparin kuuluukin. Kävimme syömässä iltapalaa ja laivan yökerhossa istuimme kahteen asti. Joskus viiden aikaan aamuyöstä vasta pääsimme nukkumaan. Vähän väsytti, kun piti aamupalalle nousta, mutta pakko oli mennä, kun hytin hintaan kuului erikoisaamiainen, joka sisälsi mm kuohuviiniä ja niin paljon syötävää, että oli harmi, ettei sitä voinut siirtää myöhempään ajankohtaan, jolloin olisi ollut oikeasti nälkä. En laita tähän kuvia meistä laivalla, muutaman kuvan otin toisistamme ja otin myös yhteiskuvia, mutta ne vasta hirveitä olikin. Tässä kuitenkin pari maisemaa, kun saavuimme kotia kohti.

Olen aina pitänyt saaristomaisemista, mutta eipä toi ensimmäisen kuvan talo ihan mun käsityksiäni unelmakodista vastaa.

Sunnuntai-illalla olimme jälleen kotona Vampulassa. Siellä vietimme vielä yhden yön kaksin ja maanantaina palasimme tänne Nokialle. Kaipa tää aika oli mun oikeaa lomaa, neljä yötä erossa Pipsasta ja kaksi yötä lapsista. Ehkä sitä ei voi enempää odottaakaan.

Tiistaina lähdimme minä ja kolme työkaveriani kohti Alajärveä, jonne viime lukuvuoden aikainen luokkamme opettaja muutti. Hän asustaa tällä hetkellä anoppinsa luona, koska rakentavat omaa taloa. Oli todella mukavaa viettää aikaa vain naisten kesken. Yövyimme vanhassa kalliomökissä. Talo oli aiemmin ollut asumiskäytössä, mutta siirretty myöhemmin nykyiselle paikalle. Tällaista mökkielämän pitäisikin varmaan olla. Ei sähköä, eikä juoksevaa vettä.

Järvikin näkyy, vaikkakin vähän oli matkaa.

Hotellihelpotuksestakin oli pakko ottaa kuva. Ihana paikka, ei yhtään hyttysiä. Sää ei meitä kyllä suosinut, satoi vettä lähes koko päivän, mutta nautimme olostamme mökissä takkatulen ääressä rupatellen.

Kotiin tullessa poikkesimme Tuurissa kyläkaupassa. Ennen en ollut siellä ollut ja aikamoinen laitos se on, mutta en koe jääneeni mistään paitsi, vaikken siellä ollutkaan käynyt. Mitään erikoista sieltä en löytänyt, mutta lapsille ostin tuliaiset ja itselle dvd:n Pekko ja massahurmaaja. Kyseisestä elokuvasta kun on peräisin laulu, jonka sanat tänne blogiin hääpäivänämme laitoin.

Kotona on sattunut ja tapahtunut. Ensin siis hajosi näyttö tietokoneesta. Sain naapurilta kahdella eurolla näytön, joka oli poistettu hänen työpaikaltaan. Miltähän vuodelta tämä on, kokoa ainakin piisaa.

Sitten luulin telkkarinkin hajonneen, sulakkeet paloi ja nenässä haisi käry, vaan kyseessä olikin poikki mennyt videoiden johto. Pienet hampaan jäljet siinä oli, eli jompikumpi kissoista on ollut asialla.

Nyt on aivan pakko mennä aamukahvin keittoon, alkaa tuntua jyskytys ohimolla.