töiden alkuun ja meilläkin talo on rauhoittunut viikonlopun jäljiltä, kun vävypoika Kalle sekä oma poika Saku ovat lähteneet. Kallesta ei nyt kovaa meteliä lähde, vaikkakin on puhelias poika. Eilen nuorella parilla oli riitaa, kun Kallen kavereita tuli tänne Nokialle baarikierrokselle ja pyysivät Kallea ja Miiaa istumaan iltaa kanssansa ja Miia ei olisi halunnut lähteä. Ihmeellinen kotihiiri Miiasta on tullut, ei edes Kallen tarjous, että maksaa illan meinannut tehota. Lähtivät sitten kuitenkin lopulta ja puoli kolmen aikaan kotiutuivat.

Saku lähti myös tässä iltasella isänsä perheen mukaan. Meidän tapaaminen sujui ihmeen hyvin. Eksäni vaimo on aina niin puhelias ja kertoili kaikkea työstään ja siitä, miten olivat jälleen muuttaneet. Nyt samassa talossa, mutta maan tasolle. Samainen vaimo jopa onnitteli minua, olivat lehdestä lukeneet vihille menostani. En kysynyt mistä lehdestä, mutta oletettavasti paikkakunnalla ilmestyvästä ilmaisjakelulehdestä, siinä on yleensä monen lähikunnan seurakuntatiedot. Eksäni ei onnitellut. Jos Makke olisi ollut paikalla, niin eksäni olisi saattanut esittää osaanottonsa. Saku on siis ensi sunnuntaihin asti poissa kotoa ja mun on jo ikävä. Pakko nauttia tästä vapaudesta, näitä hetkiä on niin harvoin.

Huomenna vien kelaan asumistuen vuositarkastuspaperit. Kaipa ne tulee bumerangina takaisin, kun en laittanut niihin puolison tietoja, vaan kirjoitin puolison asuvan toisessa osoitteessa. Ilman valituksia en suostu maksamaan täyttä vuokraa. Epäreilua tämä kaikki on, sillä jos meille tulisi lapsi (ei ole tulossa, tiedoksi vaan), niin Makke ei saisi jäädä isyyslomalle, koska asuu eri osoitteessa. Luovun yksinhuoltajan lapsikorotuksesta lapsilisässä, mutta asumistuesta valitan (melkein) korkeimpaan oikeuteen asti.
Huomenna ollaan sitten lähdössä maalle ja ohjelmaa jälleen piisaa. Pitää tavata äitini ja Mari, anoppi ja appi, vaihtaa autoon penkki, tehdä rappuset, tutkia voiko marjoja jo poimia jne. Ja heikkona hetkenäni olen tullut luvanneeksi tehdä Makkelle maksakastiketta, joka on sen herkkua, mutta josta kukaan muu ei pidä, enkä ole sitä siis koskaan tehnyt aiemmin. Sanoinkin, että teen sitä sille nyt maalla, keksin kyllä itselleni jotain muuta syötävää.

Olen yrittänyt tutustua uuden puhelimeni saloihin, mutta on siinä niin paljon kaikkea, mikä ei mahdu mun päähäni. Ehkä pitäydyn niissä toiminnoissa, mitä tein vanhankin kanssa hienouksista huolimatta.

Nyt kun vihdoinkin on kuuma, niin ollaan nukuttu makuuhuoneen ovi auki ulos, siis parvekkeelle ja se tietää sitä, että joka ikinen yö mun vetää jalasta suonta. Pitääkö mun tosiaan kaivaa heinäkuussa villasukat kaapista?