on siis menossa ja minun saamattomuuteni täällä vuodatuksessa jatkuu. Kyllähän sitä olisi kerrottavaa, mutta tuntuu hölmöltä kertoa monen päivän asioita yhdellä kertaa.

Olen nyt ollut/käynyt kokonaisen viikon töissä. Kolme päivää meni ihan hienosti, kaikki luokkamme työntekijät olivat paikalla. Torstaina ja perjantaina oli opettaja poissa ja minä sijaistin häntä. On se oikeasti rankempaa olla opettaja, kun pitää vetää ja johtaa kaikki asiat. Sitten vielä, kun aamulla saa kuulla olevansa opettaja ja pitää yrittää puolessa tunnissa keksiä päivän ohjelma ja samalla vahtia aamuhoidossa olevia lapsia. Käteni on ja keikkuu mukana, välillä on kipuja, mut voltarenin avulla ollaan selvitty eteenpäin.

Niin sitä on tänä vuonna täällä Suomen maassa ollut talvikin. Tässä jälleen maisemaa meidän takapihalta:

Saku on sekä luistellut että hiihtänyt koulussa. Tuottaa vaan tuskaa edelleen se, kun Saku itse ei hallitse välineitään. Ei onnistu pojalta edes rusetin teko ja minunkin mielestäni on vaikeaa saada monot kiinni siteisiin. Mutta toivottavasti hiihtoa nyt jatkuu, ettei mennyt satasen varusteet hukkaan. Marinkin kanssa Saku kävi yhtenä päivänä luistelemassa läheisellä kentällä.

Viime viikonloppuna oltiin Vampulassa. Myös Mari oli meidän mukana. Oli sitä lunta sielläkin, vaikka on sitä täällä Nokialla enemmän ja ennenkuin auton sai pihaan piti piha kolata:

Mari kävi katsomassa poikaystäväänsä, jolla oli armeijassa kiinniolo viikonloppu. Mä sain sitä siellä kuskata ja meninkin siksi aikaa ex-appivanhemmilleni kylään, kun en viitsinyt kamalan kelin (=urainen tie) takia edestakaisin ajella. Ex-appivanhemmillani on vuoden ja neljan kuukauden ikäinen saksanpaimenkoira Alma. Kovin energinen Alma on ja tykkäsi erityisesti naaman nuolemisesta:

Tässä siskon ja sen veljen yhteinen nukkumapaikka. Saku niin mielellään kotonakin nukkuisi Marin vieressä, vaan aina se ei ole mahdollista, kun Mari valvoo Sakua pidempään ja sitten Sakunkin nukahtaminen venyy.

Muuten viikonloppuun kuului kyläilyt Makken äidillä sekä isällä. Annika kävi Aadan kanssa "meillä". Aada on iloinen tyttö, vaan en onnistu samaan hymyä kuviin. Ensi keskiviikkona Aadalle tulee ikää jo neljä kuukautta:

Voisin luetella tähän vielä ruikutukset tekemättömistä töistä, mutta jospa jätän sen tekemättä ja listaan tänne huomenna ne tehdyt työt:) Tää huusholli kun kaipaa niin monenlaista huoltoa.

Tähän loppuun vielä aurinkoa: