Rahaa olen saanut menemään niin paljon, etten viitsi enää edes laskea. Kaikki ikävät asiat on hyvä työntää sivummalle. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että olen saanut ostetuksi vaatteet omiin häihini. Ensimmäinen kriteeri oli tietenkin, että niiden pitää mahtua päälle. Sovitin jos jonkinlaista klenninkiä, osa näytti makkaran kuorelta päälläni, yhteen olisin tarvinnut kaksi kuppikokoa isommat tissit. Oikeastaan oli ihanaa huomata, että voi löytyä sellaisia vaatteita, jotka ovat liian isoja minulle. Olin alun perin ajatellut, että haluan jotain kellertävää, mutta päädyinkin siniseen. Ostin sitten Makkellekin sinisen kravatin, en tiedä onko se liian shokeerava, mutta ajattelin, että näin olisimme toisiimme sopivat... Kamala oli löytää kenkiä näihin mun pullerojalkoihin, enkä halunnut mitään korkeita, kun en osaa niillä edes kävellä ja kun sulhanenkin on jo valmiiksi minua lyhyempi. Kuitenkin olotila on helpottunut, sillä kaikki muut järjestelyt on nyt tavallaan tehty, paitsi kukka-asia pitää jotenkin vielä ratkaista.
Tänään ollaan herkuteltu uusilla perunoilla savukalan kera, illaksi on vielä mansikkakakkua:)
En kyllä ymmärrä miksi meidän pitääkin aina kuljettaa Pipsaa kaikkialle mukana, sillä tänään kävi niin, että meidän ollessamme kaupassa Pipsa teki ruikulikakat autoon. Vaikka siellä takaosassa olikin ja pyyhin niitä pois sen verran kuin kykenin, niin haju oli melkoinen. Tulipa sitten samalla siivottua auton takaosakin...
Niin, kesäloma on sitten alkanut, eilen oli viimeinen työpäivä ja seuraavaksi menen siis vasta 12.8 töihin. Jo nyt tuntuu siltä, että jokaiselle lomaviikolle on kamalasti ohjelmaa, vierailuja jne. Kun siihen lisää kotihommat, niin milloin sitä saa vaan olla ja lekotella? Huomenna lähdetään maalle, viimeistään torstaina palaamme kotiin. Näihin päiviin sisältyy Makken sukulaisten kiertäminen (kaukaa?) ja oma äitini pitäisi käydä kutsumassa meidän vihkimistilaisuuteen ja näen samalla oman pienen kullannuppuni, joka siellä kesätöissä ahertaa. Miia jää tänne kotolaiseksi kissojen kanssa. Se vaan, että kun maalla ollaan, se merkitsee samalla taukoa netistä ja täältä blogimaailmasta. Ehkä kestän senkin:)
Kommentit