Viikonloppu meni kyl yhdessä hujauksessa. Lauantaina minäkin näin vauvan livenä, oli ihan hirveän pieni, en muista omien lapsieni noin pieniä olleenkaan, tosin mun pienin oli puolisen kiloa Annikan vauvaa pienempi, joten onhan se aika paljon noissa mitoissa. Tuore isä lykkäsi välittömästi vauvan mun syliini ja siinähän vauva enimmän aikaa olikin. Tässä kuitenkin pikkuinen Aada pappansa sylissä (pappaa ei juurikaan tässä kuvassa kyllä näy):
Marikin vietti viikonlopun Säkylässä, on itseasiassa yhä sillä reissulla. Miia oli kotosalla, tosin viime yön vietti Tampereella. Jotkut pippalot koulukavereiden kesken siellä oli, en tiedä siitä enempää, mut hyvähän sitä on juhlia ja pyytää äidiltä rahat koulukirjoihin ja bussikorttiin. Joskus ottaa kaaliin, kun itse maksoin kaikki kouluihin liittyvät kulut 16-vuotiaasta lähtien ja omat tyttäret ovat täysi-ikäisiä eivätkä maksa mitään. Mun opintotuki oli silloin alle 200 markkaa, tyttärillä on nyt 162 ja 96 euroa. Ja kai tähän katkeruuteen voisi lisätä myös sen, että lasten isä pääsee kaikesta kuin koira veräjästä, ei tarvitse mihinkään osallistua. Joskus kun olen aivan täynnä tätä kaikkea, niin olen valmis lähettämään kaikki kolme isälleen kera 125 euron elatusmaksun. Varmaan saisi tyttäret etsiä töitä koulutyön rinnalle. Marilla on tässä jaksossa torstait ja perjantait vapaat, silloin ehtisi kyllä töitä tehdä, jos olisi haluja. Osaako kukaan muuten kertoa miksi 20-vuotiaan opintotuesta menee 20% veroa, mutta 18-vuotiaan ei?
Kotiin tullessa poikettiin vielä Makken isää katsomassa vuodeosastolla, on siellä 22. päivä asti, jolloin siirretään Turkuun, jossa ilmeisesti asennetaan uusi lonkkanivel.
Käytiin me viikonlopun aikana taas juoksuttamassa Pipsaa paikallisella metsästysmajalla. Siellä on joku vesijuttu, jos ei vedenottamo, niin jotain sinne päin ja se on aidatulla alueella. Jostain Pipsa oli päässyt sinne aitauksen sisäpuolelle ja vinkui siellä, kun ei päässyt pois. Ei keksitty mistä sinne oli voinut mennä, ainoa reitti olisi ollut lammen kautta, mutta kun koira oli kuiva. Oli siinä tekemistä, että saimme verkkoaitaa sen verran taivutettua, että koira pääsi sieltä pois.
Kommentit