Entäs sitten kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu.

Entäs sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu.

 

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, tuuli tuiskuna lunta kun heittää.

Yhä kätesi löydänkö kädestäin, paksu jää vaikka muistoja peittää.

 

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy, se pois viekö elämän uskon.

Entäs sitten kun eessämme värjäytyy, ranta taivaan jo väreillä ruskon.

 

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu.

Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin, päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

 

Entäs sitten kun lyhenee askeleet, on haaveiden tilalla muistot.

Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet nauru lasten ja leikkipuisto.

 

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin, kun kaikki on jo sanottu kerran.

Sulle ojentaa tahtoisin elämäin, se on sun yhden elämän verran.

 

-Timo Koivusalo-

-----<----<---<----@