Käytiin siis ystäväni luona Mouhijärvellä kylässä. Ihanassa maalaismaisemassa asustavat, itse en ehkä ihan niin "syrjässä" haluaisi asua, vaikkakin paikka on kaunis. Eipä sieltä kyllä kunnan keskustaan ole matkaa kuin nelisen kilometriä, mut jotenkin se vaan tuntui olevan niin kaukana kaikesta. Tosin tarkastin netin karttahausta, niin heillä on keskustaan matkaa 4,1 km ja meillä maalla kunnan keskukseen on 3,2 km. Maaseudulla kilometri sinne tänne ei ole mitän, mut ehkä meillä tuntuu sen tähden siltä kuin asuisimme lähempänä, koska saamme kulkea "isoja" teitä ja ystävälleni suurin osa tosta matkasta menee pieniä hiekkateitä.
Koskaan en ole hevoshullu ollut, mutta olivat Sirkka ja Napsu siitä huolimatta ihania:)
1734249.jpg
Miia tykkää hevosista ja on ratsastanutkin muutaman kerran. Onneksi siitä ei ole harrastusta tullut, onni se on äidin kukkarolle.
1734261.jpg
Ystävälläni on myös kolme koiraa, tässä loikoilee Vanha Herra Jami:
1734285.jpg
Nuoremmilla herroilla Röllillä ja Rasmuksella riitti kyllä senkin edestä energiaa.
1734292.jpg
Ja miten sitä Pipsalla riittikin kyläilyn jälkeen haisteltavaa, Pipsa ei ollut siis mukana. Olisi kyllä ollut hauskaa nähdä miten Pipsa olisi hevosiin suhtautunut ja tuskin ystäväni koirat olisivat panneet pahakseen tyttöseurasta.
Saku jäi ihan hyvin sinne, ei ole ollut ennen yökylässä kyseisessä paikassa, mutta mikäs siinä ollessa ja kun kaksi kaveria oli paikalla. Vanhempi tytöistä, joka menee syksyllä kolmannelle luokalle oli ensin ilmoittanut menevänsä isälleen, kun Saku tulee heille, mutta siitä huolimatta näytti seura kelpaavan.
Sain Sakulta kukkasen, joka tuntui olevan kovasti meidän kissojen mieleen. Mainittakoon vielä, että Pipsa paloitteli lopulta kukkasen kokonaan.
1734299.jpg
Ystävällänikin on kissa, tai alun perin oli kaksi, mutta todennäköisesti naapuri (nyt pois muuttanut) myrkytti toisen, joka oli vielä raskaana. Tämä toinenkin, yhä elossa oleva kissa sai juuri pennut, neljä kappaletta, mutta emme päässeet niitä näkemään, kun ne olivat ulkorakennuksen välikatolla!
Ja sitten kyselyihin suuresta päivästäni, se siis lähestyy, mutta vielä en sitä päivää paljasta. Ei siis mitään etukäteisonnitteluita (tai tulevalle miehelleni surunvalitteluja). Täältä blogista se tieto sitten löytyy, kun me samaan aikaan astelemme kirkon käytävää.