Niitä täällä päästelin suustani ja kaikki tietämäni luettelin useaan kertaan peräkkäin, kun TAAS yksi toiminto tökki. Tilasin tässä taannoin tunnaripalvelun ja nyt halusin vaihtaa biisiä. Eilen tein tilauksessa yhden mokan ja vaikka luin ohjeista miten korjaan sen, niin eipä se vaan onnistunut. Tänään yritin vaihtaa biisiä uudelleen ja nyt toimin ohjeiden mukaan, mutta mikään ei vaihtunut, suutuksissani poistin ton vanhankin tunnarin. Kun saunalahden sivuilla on palvelu, missä tunnareita voi hallita, niin en kertakaikkiaan ymmärrä miksen onnistu siinä. Löydän sivun, missä on tilaamani tunnarit otsakkeen alla hälytysäänet, jotka eivät ole käytössä, vaan en löydä mistään kohtaa, missä lukee ota käyttöön. Saamani tekstiviestikin ilmoitti, että palvelu on heti saatavilla. Lähetin sitten vähemmän ystävällisen sähköpostin saunalahdelle, jossa kysyin, miksei ne toimi ja miten saan ne toimimaan. Vastausta saanen odotella jouluun. Viikon odotan ja sitten soitan asiakaspalveluun ja olen entistäkin vihaisempi.
Rauhallinen viikonloppu on ollut. Miia lähti eilen Kallen luokse ja piipahtaa vaan nyt iltasella kotona ja menee sinne seuraavaksikin yöksi. Siihen nähden, että nyt nuorella parilla on välimatkaa 20 minuuttia, näkevät tosi harvoin. Luulin, että Miia viettäisi kaikki yöt Kallen luona. Mari lähtikin jo perjantaina Samin luokse ja saapuu kotiin tänään iltahämärissä. Saku on viettänyt enimmän aikaansa ulkosalla. Yksi kaveri, Samuli on ollut viikonlopun äitinsä luona täällä (asuu muuten isänsä luona) ja kun näkevät harvoin, niin yhteiset leikit sujuvat todella hyvin. Samaa en voi sanoa minun ja Samulin äidin väleistä, ne viikonloput, jolloin Samuli on täällä on tavallaan tuskaa. Äitinsä soittelee kaikesta mahdollisesta asiasta minulle ja jos saa tietää minun olevan menossa kauppaan, niin hänelle pitäisi tuoda yhtä sun toista. Ei siinä mitään, saan rahan osotoksista, mutta en halua toimia kenenkään palvelijana. Tänään aamulla soitti ja kysyi onko minulla perunoita, kuutta pyysi ja lähetin Sakun mukana kahdeksan. Ennen aina soitteli myös niinä viikonloppuina, jolloin Samuli oli poissa, pyysi kyytiä milloin minnekin. Joskus huijasin ja sanoin juoneeni jotain. Sitten keksi, että hän voisi lainata autoa, vaikkei itsellä olekaan korttia, niin hänen miespuoleisella ystävällään on, joka siis on hänen puheittensa mukaan vain ystävä. Mun periaate on, etten lainaa autoa kenellekään, koska en itsekään halua toisten autoilla ajaa. Aina jos jotain sattuu, niin tulee mieleen, että kuka korvaa ja mitä.
Juttelin perjantaina töissä työpaikkani talkkarin kanssa, joka kertoi asuneensa Huittisissa jo kaksi vuotta. En huomannut kysyä kulkeeko sieltä joka päivä töihin vai majaileeko muualla. Kerroin tästä asiasta Makkelle ja Makke kertoi nähneensä seuraavana yönä unta siitä, että mulla oli salasuhde tämän talkkarin kanssa! Hauska mieshän talkkari on, muttei herätä minussa minkäänlaista kiinnostusta.
Laskut sitten laitoin maksupalveluun huomisen tilipäivän kunniaksi. Jos en tietäisi sanontaa "ei auta itku markkinoilla", niin itkuhan siitä olisi päässyt. Kamalasti oli laskuja, yli tonni niihin menee, eikä kka:n palkka järin suuri ole. Suurin huoli on aina se, että miten ostaa seuraavan kuukauden ruuat. Ja kun syksykin on jo ja ilmat kylmenee koko ajan, niin jotain vaatettakin pitäisi saada, mutta milläs ne ostat. Joo, on mulla aviomies, mutta hänen tulonsa ovat tällä hetkellä pienemmät kuin mulla, lomautettuna kun on. Töissä ollessaan tienaa tuplasti sen mitä nyt, kun työaikana saa palkan päälle vielä päivärahat. Katkeruutta lisää vielä se, että maksan täysi-ikäisten lasteni kuluja, bussikortit jo tekee 90 euroa kuussa ja nyt on ollut paljon kirjaostoja ym. Isänsä ei joudu maksamaan mitään, vaikka periaatteessa lapset voisivat hakea isältä opiskeluaikana avustusta, niin eihän isä mitään maksaisi ja oikeuden kautta rahojen saaminen kestäisi niin kauan, että tyttärillä olisi opinnot jo loppu. Kommentoikaa nyt joku, että kärsi kurja kärsi, itsepä olet lapsesi tehnyt. Kauheasti ei tarvi omata ennustajan lahjoja, jotta tietää minun tanssivan täällä onnesta sinä päivänä, kun lapseni muuttavat maailmalle. Ei sillä, ettenkö rakastaisi lapsiani, mutta haluaisin vain tulla jotenkin toimeen. Vikaa on minussa myös siinä, etten ole osannut kasvattaa lapsiani. He ovat jääneet siihen pikkulasten rooliin äidin kanssa ollessaan. Juuri perjantaina Miia kysyi voiko ottaa vanukkaan jääkaapista (niitä oli siellä kaksi), sanoin, että ne on Sakulle, johon Miia totes, että miksi Saku AINA saa mitä haluaa ja hän ei. Kahta päivää aiemmin Miia oli pyytänyt ostamaan banaanijugurttia ja niitä purkkeja oli jääkaapissa seitsemän. Entäs jos ostan Sakulle tupla-patukan, niin kahdesta susta tulee, missä on meidän karkit. Itse en edes muista milloin oma äitini olisi minulle karkkia ostanut. En ymmärrä miten lapsistani onkin tullut niin persoja karkille, itse kun en juurikaan karkkia syö. Jossain minäkin osaan säästää:)
Huomenna on taasen se koulutus tayssissa, väsyttää jo etukäteen, niin pahasti siellä viimeksi pilkin. Rasittaa sekin, että silloin olen tunnin verran myöhemmin kotona, kun en kehtaa olla kuskaamatta työkavereitani takaisin Pirkkalaan. Tiistaina teemme retken Pihlajaniemen leiripaikalle. Saavumme kouluun sen jälkeen kevyesti savulle haisten, kuten naapuriluokka viime perjantaina. Niin, meillä oli tosiaankin se palaveri viime perjantaina meidän kaikkien avustajien kesken. Sotaa ei syttynyt, kun ei päästy kunnolla edes asiaan ajanpuutteen vuoksi. Yksi meistä ärsyttää suunnattomasti kaikkia, parin kanssa hänellä on ollut sanaharkkaa ja yksi alkoi itkeä, kun kertoi minulle heidän välillään olleesta keskustelusta. Itseänikin harmittaa moni asia, vaikka toimeen tullaankin. Mutta suurin ärsytykseni oli silloin, kun tuurasin opettajaa ja kyseinen henkilö tavallaan käveli ylitseni. Huhupuheita kuulin, että meidän opettajaakin on kyseinen asia vaivannut. Katsotaan nyt miten tilanne kehittyy.
Päivän ainoa varsinainen hyvä/iloinen asia on, että leivoin omenapiirakan. Sitä on sitten kiva maistella iltakahvilla. Vielä en tiedä teenkö sen kanssa vanilijakastiketta vai ostanko sitä vanilla-juttua, jonka tarkkaa nimeä en muista. Koska en jaksa nyt kuvata omaa piirakkaani, niin kelvatkoon lainakuva:
http://www.maku.fi/mediabank/images/242730_makujuttupikkukuva.jpg
Sakun perjantaina alkanut musiikkipaja oli ollut ilmeisesti kiva, niin tyytyväisenä poika sieltä tuli pois. Olivat laulaneet ja soittaneet, Saku oli saanut soittaa mm rumpuja. Paja kestää kaikenkaikkiaan kymmenen kertaa ja se on joka perjantai, syyslomaviikkoa lukuunottamatta.
Huh, taisin puhua liikaa työasioista, kun nyt alkoi jo ahdistaa huominen töihin meno. Äkkiä nää viikonloput menee, vaikka nyt oltiinkin koko viikonloppu kotosalla, eikä edes vieraita käynyt. Ehkä tää tästä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!