huomenna ja minun ekaluokkalaiseni vipeltää pihalla ilman huolen häivää. Ensimmäinen koulupäivä alkaa tosin vasta klo 10.15, joten riittää kunhan Saku on kymmeneltä unten mailla. Helpotus minulle, että kaveri, joka Sakulla on nyt menee toiselle luokalle ja hänellä on kotiintuloaika kahdeksalta, eipä tarvi minunkaan sitä tapella. Reppu on vielä pakkaamatta, eipä sinne muuta tule kuin penaali kynien, kumien ja terottimen kanssa. Pitää ottaa selvää täytyykö koulussa olla sisäkengät, ainakin syksyn keleillä ne säästäisivät sukkia. Oikeastaan äitiä taitaa jännittää koulun alkaminen enemmän kuin poikaa. Äitini ilmoitti kuitenkin tulevansa huomenna tänne opettamaan poikaa kouluun menemisessä. Olemme kaikki tai ainakin minä ja Miia jo stressaantuneita äidin tänne tulosta. Makke on tietty helpottunut, väheneehän hänen työtaakkansa silloin.
Muistan miten itse aloitin koulun. En käynyt etukäteen tutustumassa kouluun, kun oli epäselvää, missä asuisimme koulun alkaessa. Sitten kun ensimmäisenä päivänä menin tänne kouluun äitini siskon kanssa, joka oli kyseisen koulun siivooja oli perhosia vatsassa. Menimme suoraan opettajainhuoneeseen ja tätini kysyi koulun rehtorilta huoliiko hän minut sinne kouluun. Siinä vaiheessa sydän löi lujaa, entäs jos ei huolikaan. Luokallani oli kuusi tyttöä ja kaksi poikaa. Tosin olin yhdysluokassa ja kakkosella oli kaksi tyttöä ja yhdeksän poikaa. Harmi, ettei minun lapseni ole saaneet käydä pientä maalaiskoulua.
Eilen meillä oli vieraisilla Säkylästä tuttavaperhe, nainen on minun entinen työkaverini. Heillä on Sakua vuotta vanhempi poika. Tein mansikka-vadelmakakun valmiiseen pohjaan tosin. Miten sitä ennen jaksoi/ehti leipoa useinkin. Nyt jo pelkästään merkkipäiville leipominen tuottaa tuskaa. Tässä Saku sekä vierailulla käynyt Ville.
1811042.jpg
Marikin laittoi viestiä, että tulee tänään kotiin, vaikka alunperin piti tulla vasta huomenna, en tiedä mistä syystä suunnitelmiin tuli muutos. Mari ei olekaan ollut kotona sitten kesäkuun lopun. Molemmilla tytöillä alkaa koulu tiistaina eli onhan mulla täällä toinenkin ekaluokkalainen sekä yksi kolmasluokkalainen.
Käytiin tänään jälleen Tampereella Kallen asunnolla. Saku oli vielä eilen kovasti menossa myös, mutta tänään kun kaveri pyysi, että Saku jäisi hänen kanssaan, niin Saku tuumas, että ehtii hän sinne myöhemminkin. Rohkeana äitinä jätin pienen poikani yksin pihalle, tosin kännykällä ja avaimella varustettuna. Kännykän käytöstä on Sakun kanssa vielä keskusteltava. Sakulla on puhelimessa tallennettu pikavalintoihin mun, Marin, Miian, Makken ja mun työpaikan numerot. Nyt illalla Saku on kahdesti soittanut mulle. Ensin ilmoitti tulevansa juomaan ja sitten kysyi olisiko jotain ruokaa. Mentiin Kallen luokse lähinnä sen takia, koska Kallelle oli saapunut huonekaluja ja kodin elektroniikkaa. Ei ole kämppä tyypillisen opiskelijakämpän näköinen, kun on kaikki mahdolliset "vempaimet". Miia ja Kalle yöpyivätkin siellä viime yön. Sanoin Miialle, etten maksa sen bussikorttia, mikäli ei edes kotoa kulje kouluun. Katsotaan nyt milloin neiti kissoineen muuttaa Tampereelle. Tässä krapulainen nuoripari:
1811047.jpg
Soitin tädilleni vielä hautajaisista. Ensin kysyin ruuista ja pitäisi olla monenlaista ruokaa myös meidän tyttöjä ajatellen. Ruuan sinne muuten tekee meidät vihkineen papin vaimo. En muista olenko kertonut, mutta mummua kantamassa ovat mummun omat pojat, joista toinen on siis isäni. Tätini oli vähän epäillyt, että onko isästäni kantajaksi, koska isälläni on keuhkoahtauma vaiko ahtautuma, en tiedä ja lisäksi joku suolistosairaus, minkä johdosta isälläni on avanne ja hän käy lähes päivittäin hoidoissa tyksissä. Muita kantajia ovat neljä serkkuani, minä olen mummun lapsenlapsista ainoa tyttö. Kuusi meitä kaikkiaan on, mutta veljeni on vasta kymmenenvuotias ja minä olen toiseksi nuorin. Tätini mielestä kuvia voi ihan hyvin ottaa, hän ei ole tilannut valokuvaajaa paikalle.
Tänään aamulla sain herätyksen kello seitsemän. Olen parina päivänä viime viikolla vienyt Makkelle kahvit sänkyyn, en kuitenkaan niitä ole sinne kaatanut. Tänään oli minun vuoroni saada palvelua, vaan millaista? Sain toki kahvia, mutta sen lisäksi sain kaurapuuroa (YÖKS). En muista koska olisin kaurapuuroa syönyt, ehkä vauvana, koska opittuani puhumaan söin sitä mitä halusin, enkä koskaan mitään mitä en olisi halunnut. Yöllä herätessäni (siis lapsena) sain leipää jos halusin, minun lihapullissani ei ollut sipulia jne. Kannatti asua vanhan mummun ja papan kanssa:) Koska armas aviomies minulle oli puuron ihan kattilassa keittänyt, niin pakkohan se oli syödä. Jonkinlaista kiusantekoa kuitenkin, koska hän hyvin tiesi, etten ole puuroihmisiä. Syön mannapuuroa ja jouluisin riisipuuroa, siinä se.
Herneet ei kovin tajaan tahtiin ole pulloon lisääntynyt, nytkö alamme elää kuin vanha aviopari? Ehkä kuitenkin olemme yhä keskivertoparin raameissa, eikös ne harrasta seksiä kahdesta kolmeen kertaan viikossa? Tuntuu vähältä, vaikka sellaistahan se meillä sittenkin on, kun taasen erillämme asustamme.
Tein tänään kaksi kirjavaraustakin kirjastosta. Ensimmäinen oli Anna-Leena Härkösen Ei kiitos ja toinen Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä. Olen aina pitänyt Lehtolaisen kirjoista ja lukenut ne kaikkia. Härkösen kirjaa voi lukea ääneen varotukseksi miehelle, sehän kertoo avioparista, jonka miespuoleinen pihtaa. Harmikseni olen kummassakin jonossa kahdeskymmenesjotain. Ehkä saan ne talvella vasta.
Kamaluuksien kamaluus, mutta niin se vaan on, että on enää yksi päivä vapaata ja sitten alkaa työt. Toivottavasti saan pitää muutaman päivän syyslomaa:D Joululomaakin odottelen, eikä kesään loppujen lopuksi kovin pitkä aika ole. Kauemmin on aikaa siihen, kun täytän 50 vuotta (onneksi). Yksi työkaveri rassaa, ihan mukava tyyppi, mutta nyt ottaa päähän hänen pätemisen tarpeensa ja omakehunsa. Oli nähnyt meidän luokan opettajan ja opettaja oli todennut, että meillä taitaa olla liikaa avustajia luokassa. Työkaverini totesi mulle, että kukahan TEISTÄ sitten saa lähteä. Hänellä itsellään, kun on taattu paikka tuossa luokassa, vaikka määräaikainen ja kouluttamaton onkin, mutta kun hän on päivähoidon palkkaama ja missään muussa luokassa ei ole näitä esikouluikäisiä lapsia. Jos juttu menee nokitteluksi, olen valmis lähtemään. Jossain Pirkkalassa minulle on paikka, koska MINULLA on vakituinen toimi!!!
Nyt ottamaan poikaa vastaan, jospa huomenna ehdin muidenkin blogeja lukemaan. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!