lauantai, 7. maaliskuu 2009

Eipä

mulla mitään asiaakaan tänne oikeasti ole, mutta kun en jaksa muutakaan tehdä kuin koneella olla, niin voinhan muutaman rivin kirjoittaa.

Lauantai alkoi niin, ettei telkkarista näkynyt kolmonen, nelonen eikä sub. Vika on koko täällä meidä asuntoalueella eikä siis pelkästään meillä. Rauhallista on, kun lapsista paikalla on vain Saku ja hänkin nyt ulkona. Miia ehkä jossain vaiheessa kotiutuu. Eilen meni juhlimaan uuden poikaystävänsä 19-vuotissynttäreitä Tampereelle ja sillä tiellä on yhä. Joidenkin koulukavereiden kanssa pitäisi hänen tänään jotain tehtävää väsätä. Enpä tiedä mitä Miian koulusta tulee, kun on nykyään ollut enemmän poissa sieltä kuin paikalla. En jaksa aikuisen 21-vuotiaan asioista stressata. Sanoudun irti äitinä olemisesta tässä asiassa. Mari taasen on Säkylässä, vaikka soittaessani aamupäivällä olivatkin Porissa asuntoja katsomassa. Kamalaa sanoa näin, mutta väärä lapsi taitaa lentää pesästä. Olen julma, hyvin julma äiti.

Töissä taasen on yhä kauhea sekameteli menossa. Sain ylennyksen joksikin vastaavaksi, tietää omaa suunnitteluaikaa ja kenties palkkaakin:) Ensi viikolla jatkamme palaveria ja kenties sotaa, vaikka kaikki sanovat etteivät halua riidellä, mutta sotahan tässä luultavasti vielä syntyy. Se on vaan niin, että mikäli henkilökemiat eivät pelaa, niin ne ei sitten pelaa.

Eilen oli hiihtopäivä ja minäkin ryhdistäydyin ja hiihtelin lasten kanssa yhtä lenkkiä ympäri. Pari lasta hiihtää niin hyvin, ettei niitä tarvitse edes odotella, vaan saa lykkiä tasaiseen tahtiin. Muutaman kanssa selviää kävelemällä ladun vieressä, mutta edistystä on tullut viime vuodesta, harvaa tarvii enää nostella ylös.

Autokin meni katsastuksesta läpi, mutta nykiminen jatkuu. Vähemmän armas aviomieheni (tällä kertaa) soitti yhdelle korjaajalle ja tämä korjaaja ehdotti jotain kokeilua, että laittaa käynnistyskaapelista maajohdon akunkentään ja toisen auton runkoon ja mikäli ei sitten enää nykimistä ole, niin se johtuu jostain johdosta, en muista sen tarkemmin. Torstaina sitten oli ihan pakko mennä virittelemään kaapelia, vaikka sanoin, etten halua ajaa yksikseni niin, että moottoritilassa on jotain ylimääräistä. Niin eihän siinä voi mitään muuta sattua kuin, että kyseinen kaapeli irtoaa. No asiassa kävi kuitenkin niin, ettei kaapeli mahtunutkaan konepellin alle. Sain hädin tuskin pidätetettyä, etten sanonut, että voin toki ajaa konepelti aukikin!!!!

Tänään aamulla ehdotin parisuhdeterapiaa. Ai miksi kysyi mies, mikä on vialla. Kun selitin asiaa, niin ei mitään terapiaa tarvita, itsehän voin asioihin vaikuttaa. Kaikki kun on minusta kiinni, siis miehen mielestä. En jaksa, en jaksa, en jaksa!!!!

Pyykkikone hyrrää, samoin astianpesukone. Kauppareissu vielä odottaa, samoin lohi jääkaapissa ja illalla sauna, siinä se sitten taas on lauantai pulkassa.

 

lauantai, 7. maaliskuu 2009

Meemi

Arjalta tämän nappasin:

Vie lista mukanasi ja liitä omat vastauksesi, jos haluat, mutta jätä vinkki kommentteihin, että tiedän tulla perässä.

1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Luin töissä lapsille satua.

2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Mieheni veli, muistan että näin hänet ekan kerran yhdellä levähdyspaikalla autossa vuonna 1981.


3. Onko sinulla paljon rutiineja?
On, varsinkin aamuisin.

4. Oletko rehellinen?
Pyrin olemaan ja jos en pysty, niin jätän ennemmin kertomatta kuin sepitän valheita.

5. Miksi asut siellä missä asut?
Ex-mieheni sai täältä töitä vuonna 1994.

6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Osaan, se on 7.3.2009 ja kummityttöni täyttää tänään 15 vuotta.

7. Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Torstaina keitin riisiä.

8. Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?
En muista.


9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Istun epämukavassa tuolissa, mistä puuttuu selkänoja.


10. Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?
Mies, kaksi aikuista tytärtä ja ekaluokkalainen poika.


11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
En mitään erikoista, kunhan vaan kaikki olisi hyvin.


12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
On jotain, joita ei tiedä kuin ehkä yksi tai kaksi ihmistä.

13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
Näen, mutten yleensä muista niitä enää aamulla.


14. Oletko enemmän ujo kuin villi?
Lapsena olin älyttömän arka ja ujo. Villi haluaisin olla, kunhan vaan siihen tulisi tilaisuus.


15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
En, koska minusta löytyy videon pätkä, missä kaivan nenääni.


16. Ketä kättelit viimeksi?
En muista.

17. Mitä näet kun suljet silmät?
Pimeyttä.

18. Kuinka monet kengät omistat?
Neljät:( Ja parit työkengät päälle.

19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
Kuudennella luokalla Köyliön koulujen jossain vuosijuhlassa esitin äitiä, joka oli tyttärensä tynnyrissä kasvattanut. Oli siellä 200-300 henkeä paikalla.

20. Mikä oli päivän paras juttu?
Aamukahvi.


21. Luokitteletko ihmisiä?
Toisinaan.

22. Kuinka korkealta katselet maailmaa?
165cm:n korkeudelta.


23. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Koira ja tyttöjen kaksi kissaa.

24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä?
Oikealainen (eli samanlainen kuin mulla) huumorintaju.


25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Isä on mulle niin vieras, etten osaa sanoa, mikä minussa ja siinä on samaa. Äitini tyylin motkottaa olen perinyt, mutta en sen siivousintoilua.


26. Uskotko ihmeisiin?
En.

27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Arki.

28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
En, niska jumissa ja telkkarista ei näkynyt kolmonen, nelonen eikä sub.

29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
En, olivat kuolleet syntyessäni tai isän puoleisista en tiedä, mutta nähnyt en heitä ole.

 
30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
En saa sitä huomiota, mihin katson olevani oikeutettu.


31. Oletko kateellinen muille ihmisille?
Olen.

32. Oletko ollut kirpparilla myymässä?
Olen muutaman kerran.


33. Koska eletään elämän parasta aikaa?
En osaa sanoa, kaipa se on silloin kun on elämäänsä tyytyväinen.

34. Kuinka monta serkkua sinulla on?
Yritin laskea ja sain 24, mikäli kaikki muistin. Vanhin on noin 60v ja nuorin 25v

35. Kirjoitatko päiväkirjaa?
En.


36. Koska olet viimeksi itkenyt?
Torstai-iltana.

37. Mikä muistuttaa viime kesästä?
Aviomies.


38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
Uskoisin niin.


39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
Maantien harmaat.

40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Immanuel, Manu ja Manne.


41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa
leffan aikana?
En muista ainakaan.

42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
Ei.

43. Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
Meikkaan harvoin, mut joskus nuorempana tuli mentyä, jos oli kostea ilta.

44. Osaatko keittää riisiä?
Pohjaan ainakin:)


45. Pidätkö yksinäisyydestä?
Pidän sopivassa määrin.

46. Onko sinulla unelmia?
On.

sunnuntai, 1. maaliskuu 2009

Olen hengissä

vaikkakin heikoissa kantimissa, josta menee kiitos eiliselle vierailulleni alkossa. En edes tuntenut olevani humalassa eilen, mutta niin vaan aamulla oli heikko olo, päästä huippaa yhä, joten onkohan minusta tänään mihinkään. Kaikki kotityöt on tekemättä, mutta ehtiihän ne sitten myöhemminkin.

Viime viikko meni siis pääosin lomaillessa. Maanantaina olin siellä koulutuksessa, ihan kiva ja piristävä päivä ja näki vähän muitakin naamoja kuin omia työkavereita. Meillä olikin viimeisenä päivänä ennen lomaa töissä varsinainen sota, joka kohdistui paljolti yhteen työntekijään. Kyseisellä ihmisellä on tapana valittaa kaikesta. Hän työskentelee naapuriluokassa aamupäivät ja iltapäivät olemme samassa kerhossa/hoidossa. Valitusten aiheita ovat mm se, ettei ehdi taukoja pitämään, vaikka aamupäivällä hänellä on kaksi välituntia, jolloin ei ole valvontaa. Toisin kuin meidän luokassa lapset eivät noudata normaaleja välitunteja, vaan olemme koko ajan läsnä heidän kanssaan. Sitten iltapäivällä riippuen työtehtävistä voi olla jopa 45 minuuttia "taukoa", koska hän ei suostu tekemään opettajalle valmistelutöitä. Tästä yksi työntekijä sanoi hänelle, kuten myös siitä, että hän lähtee joka päivä kotiin 10-15 minuuttia aiemmin kuin työaika päättyy. Kamala sota siitä siis tuli ja huomista työpäivää odotan kauhulla. Meidän koulun kanslisti muuten katsoi jostain työehtosopimuksesta, että meille kuuluu päivässä ainoastaan yksi 10 minuutin tauko, lisäksi kuuluu ruokatunti, mutta se menee meidän valvoessa oppilaiden ruokailua. En muista ruokatunnin pituutta, olisiko ollut 30 minuuttia. Että raskasta tulee olemaan tämä loppukevät töissä, onneksi on vain kolme kuukautta jäljellä:)

Lähdettiin viime viikon keskiviikkona Vampulaan ja vietiin auto korjaukseen. Perjantaina saatiin se takaisin, hintaa korjaukselle tuli 400 euroa. Auto toimi kuin unelma aluksi, kaikki vanhat viat oli taakse jäänyttä elämää, vaan eilen tullessani kaupasta alkoi taas nykiä. Nykimiseen liittyy myös hyytyminen, enkä todellakaan tiedä mitä sille tekisi. Yritän nyt kuitenkin ensi viikolla katsastaa sitä uudelleen, mikäli se nyt suostuu edes liikkumaan. Aika jännittävää mun elämä, kun joka aamu miettii pääseekö tänään töihin vai ei!

Aada oli meillä hoidossa keskiviikkoillasta torstaipäivään. Energinen nuori neiti hän on, vaativa ja toisinaan myös huutava, syö aivan hirveästi, mutta nukkui yönsä hyvin.

Sakukin sitten suostui ottamaan Aadan syliinsä, vaikka tähän asti on sitä vastustanut.

Miialla oli täällä kotosalla perjantaina kaverisynttärit, josta jatkoivat baareihin Tampereelle. Marikin oli lähtenyt mukaan, poikaystävä oli kiinni armeijassa.

Olen keskeyttänyt Härkösen romaanin jatko-osan kirjoittamisen. Tässä muutamana päivänä olen huomannut, että hyökkäys on paras puolustus. Ja tarttumalla toimeen vastustelua ei ole juurikaan ollut. Eletään tässä nyt pikkuhiljaa eteenpäin ja katsotaan, mitä aika tuo tullessaan.

Ehkä tänään on aika mennä iltalenkille, kun en todellakaan tunne olevani ajokunnossa, olenko sitä edes iltaan mennessä. Kaupassa olisi kuitenkin käytävä, kun maito on lähes loppu. Jonain päivänä hankin oman lehmän.

Huomista työpäivää odotellessa talvisia maisemia Vampulasta. Meidän pihassa oli aivan hirveästi erilaisia eläinten jättämiä jälkiä. Mietin millaisetkohan on suden jäljet, niitä kun lähistöllä myös on liikkunut.

 

maanantai, 16. helmikuu 2009

Ihan vaan

ajattelin ilmoittautua, että hengissä ollaan, mikäli täällä käy joku sellainenkin, joka ei ole vielä facebookissa. Siellä kun käyn kuitenkin päivittäin ilmoittautumassa!

Saku oli taas viime viikolla kipeänä, vähän kuumetta ja kamala yskä. Kuuri tuli ja ventolinea hengitettäväksi. Yskää on yhä ja läkäri totesi, että Sakulla on infektioastma, eli infektion ilmaantuessa alkaa tulla astmaattisia oireita.

Viikonloppuna oltiin Vampulassa, eikä siinä sen kummempaa. Rauhallista oli, ihan kiva toisaalta päästä välillä toiseenlaiseen sekamelskaan täältä kotoa.

Miia oli kotolaisena kissojen kera plus uusi poikaystävä oli myös paikalla. Ihmettelin, kun lähes kaikki ostamani ruuat olivat jääkaapissa syömättä, mut selvis sitten syykin, pojalle ei ollut ne kelvannut. Ei tykkää valkosipulista, broilerin siivet oli liian maustettuja jne. Entiset vävyt ovat kyllä syöneet ilman vastaväitteitä ruokiani, siis sellaista peruskotiruokaa. UGH; tätä uutta en kyllä pyydä ystäväkseni facebookissa, vaikka ne entiset siellä onkin. Pojan mielestä onkin outoa, että minä olen siellä, käsittääkseni ikäni tekee siitä outoa.

Keskiviikosta perjantaihin olen opettajan sijaisena ja tänään tein mallikappaleen KOTONA keskiviikon askartelusta. Onneksi en ole oikea opettaja, ei mun aikani riittäis kaikkeen suunnitteluun. Tosin mein luokan opettajalla on viikkotunteja koulussa vain 24 ja mulla 38 ja vartti. Ehkä sillä 14 tunnilla ja vartilla jo ehtisikin jotain suunnittelemaan. Torstaina mennään naapuriluokan kanssa liukurilla laskemaan ja perjantaina leivotaan laskiaspullia. Mahtuu siihen väliin hieman, siis hieman matematiikkaa eli meidän lapsille numeroita ja äidinkieltä eli kirjaimia.

Ensi viikko on täällä hiihtolomaa. Maanantaina menen ip-ohjaajien koulutukseen ja tiistaina olen varahenkilönä, loppuviikon saan kai lomailla. Tarkoitus olisi taas keskiviikkona lähteä Vampulaan.

Ja avioelämä, niin eipä siitä ole juurikaan mitään kerrottavaa. Härkösen romaani saa kohta jatko-osan, siinäpä se!

sunnuntai, 8. helmikuu 2009

Taas on sunnuntai

Taas on viikko vierähtänyt siitä, kun tänne sain muutaman rivin aikaan. Viime viikko meni kiireisissä merkeissä, kun Sakulla oli joka ilta maanantaista torstaihin koriskoulua ja perjantaina oli tuttuun tapaan musiikkipaja. Ihmettelen ihmisiä, jotka jaksavat kuljettaa lapsiaan harrastuksiin päivittäin. Jos on kolmekin lasta ja kaikki harrastavat jotain, harkkoja voi olla kullakin kahdet-kolmet viikossa niin huh, milloin sitä ehtii kotosalla olla. Jos olisi työtön tai kotiäiti, niin ehkä sen kestäisi, vaan näin työssäkäyvälle se ei sovi. En tiedä tuleeko koriksesta Sakulle harrastusta, eipä poika osaa päättää. Mietin pitäisikö minun sanoa, että katsotaan tämä kevätkausi ja sitten päätetään jatkosta. Oikeat korisharkat olisi Sakun ikäisellä vain kahdesti viikossa. Eiköhän tämä äiti sen kestäisi, jos sillä olisi suotuisa vaikutus lapsen sosiaalisuuteen ja estäisi muutenkin syrjäytymistä.

Töissä oli ihan normi viikko. Hiihtolomalla saan näillä näkymin ainakin kolme vapaata. Hiihtolomaviikon maanataina lupauduin koulutukseen ja tiistaina olen varalla, mikäli töihin lupautunut työntekijä sairastuu. Ensi viikolla onkin lauantai työpäivä, kenen idiootin keksintö sekin. Viikonloppu typistyy ihan olemattomaksi. Ennen hiihtolomaa tuuraan opettajaa kolme päivää, ihan kiva, kun siitä saan 12 tuntia vapaata.

Marikin on viettänyt viikonloppua kotosalla poikaystävän ollessa kiinni. Ensin Mari sanoi, että kaikki autokuskit saivat rangaistuksena kiinniolon, koska osa niistä oli nukkunut silloin kun ei olisi saisi, mutta jossain metsäleirillä olivat kuitenkin eilen. Miia lähti eilen päivällä Tampereelle, sanoi menevänsä jonkun pojan kanssa kahville. Puolilta öin sitten tuli tämän kyseisen pojan kanssa meille. Hmm, erikoiselta poika vaikuttaa, sopii Miialle, joka hakeekin normeista poikkeavaa. Me muut ollaan oltu täällä vähän suu auki. Pipsan hyväksynnän poika ilmeisesti sai, pojan kotona on myöskin koira.

Kiitoksia Sikuriinalle toivotuksista ja kaikille muillekin osaanotosta, vaan eipä Sikuriinan toivotukset käyneet toteen. En jaksa, en jaksa, en jaksa. Aina tuntuu olevan aika jostain syystä väärä. Luovutan ja mietin seuraavaa siirtoa. Osaan olla myös ilkeä halutessani. Tämä ihana mies vähän lohduttaa:)