Ensimmäinen lomapäivä (palkaton sellainen) on takana ja melkein jo toivon, että pääsisin huomenna töihin. Suutun täällä kotosalla kaikesta mahdollisesta, kaikki asiat (ja ihmiset) ärsyttää mua.
Pikkupoika lähti isälleen, sitä on melkeinpä jo ikävä, vaikea kyl uskoa, että tunnen noin, sillä pitäisi nauttia jokaisesta vapaasta hetkestä. Saku on kuitenkin vielä melko työllistävä, osaa käyttää äitinsä kiltteyttä hyväkseen, mitäpä ei äiti poikansa eteen tekisi.
Kaupoilla yritin tänään kiertää. Miten onkin vaikeaa löytää pojalle housuja, missä ei olisi nappeja. Sellaisia mitä voisi myös ulkona pitää. Tarjolla oli vain verkkareita ja collegehousuja. Farkkuja oli kaupat pullollaan, miksi ihmettelen, koska ei ainakaan minun tuntemani pikkupojat juurikaan farkkuja käytä.
Olen ahminut Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä -kirjaa. Mun on pakko lukea kirja äkkiä läpi, illalla luin sängyssä ja lopetin vasta sitten kun molemmat silmät menivät kiinni. Yritin siis vielä hetken lukea yhdellä silmällä. Harmi, etten voinut vuorotella, kun en saa oikeaa silmääni yksistään kiinni, ellen laita naamaani irvistysasentoon. Mulla on muitakin vastaavia motorisia häiriöitä, sormeni varsinkin ovat yleinen naurun aihe, näkisittepä kun viiton näillä :D Pyörälläkin opin vasta seitsemänvuotiaana ajamaan ilman apupyöriä eikä kellään ole näin huonoa tasapainoaistia kuin mulla, kysykää vaikka ystäviltä, kukaan ei lähde talvella mun kanssa kävelylle, kun saisi koko matkan tukea mua. Vanhan koiran kanssa sattui monta kertaa niin, että meinasin kaatua ja samalla nyppäsin remmistä, niin koirapa pelästyi ja nyppäsi takaisin ja näin ollen pysyinkin pystyssä.
Päivän ainoat työni ovat lättyjen paisto ja Pipsan korvien putsaus. Jälkimmäisessä olikin työtä, kun toisella kädellä piti pitää kiinni Pipsasta, joka yritti liueta paikalta.
Huomenna ollaan lähdössä maalle, joten ennen sunnuntaita en tänne pääse piipahtamaan.
Tänään illalla en puhu enää Makkelle, se kun väitti mun huijanneen pasianssissa.
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!