Maanantaista perjantaihin oltiin siis Vampulassa. Tiistaina käytiin Yläneellä viemässä Annika kotiinsa ja siellä oli tällaisia:
Uuden vuoden aatto oli poikkeuksellinen, sillä se oli ensimmäinen aatto sitten vuoden 1987, jolloin yksikään lapsistani ei ole luonani. Olisi ollut loistava tilaisuus mennä vaikka baariin, mutta oltiin vaan kotosalla. Saunassa käytiin ja kymmenen aikaan seisoimme pihalla katsomassa kylältä näkyvää ilotulitusta. Kuulimme, että siihen oli laitettu rahaa 4000 euroa, mutta aika äkkiä se oli ohi. Puolilta öin kävimme uudelleen pihalla katsomassa näkyykö taivaalla mitään ja pari kaukaista rakettia näkyikin. Pipsa pelkäsi pauketta, kävimme aiemmin iltasella hautausmaalla ja Pipsa alkoi vinkua autossa, kun kuului pauke. Tässä aaton maisema Vampulasta, ei ole paljoa lunta ei:
Varsinainen hiiri-sirkus meillä siellä oli. Satimet napsahteli tiuhaan tahtiin, mutta osa hiiristä vältti ne. Aattoyönä, kun kahden aikaan söimme nakkejä keittiössä, yksi hiiri tuli vähän väliä roskiskaapista ja kävi Pipsan ruokakipolla. Oli uudenvuodenpäivänä vähemmän kiva yllätys, kun laitoin jalkani kenkääni ja sieltä löytyi desilitran verran Pipsan nappuloita. Seuraavana aamuna niitä oli Makken aamutossussa, joka oli sitä paitsi aivan sängyn vieressä. Toivottavasti en joudu kohtaamaan päivää, jolloin tapaan hiiren sängystäni, UGH!!!
Ja sitten seksiin, johon kuuluu sekä hyvää että huonoa. Huonoa on nyt ainakin se, ettei muutamaan päivään tarvi haaveilla seksistä, kun alkoi kuukautiset. Ja sitten hyvään... Olin kyllä miettinyt, että seuraavaksi kun miehen puolelta tulee aloite niin kieltäydyn, vaan minkäs voit liha on heikko enkä kertakaikkiaan voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, kun se tuli. Ja siinä mielessä meni vielä enemmän kuin hyvin, kun sain samana yönä johdateltua miehen seksiin toistamiseen. Tavallaan tein itse aloitteen, mutta tavallaan se oli mies, joka se aloitti! Usein onkin ollut niin, että se jälkimmäinen kerta on ensimmäistä parempi kokemus. Sen yön jälkeen seksiä oli myös seuraavana iltana, taas miehen aloitteesta ja seuraavana päivänä sitä oli minun aloitteestani, mikäs sen parempi tapa herättää nukkuva mies. Kaipa näillä muisteloilla jaksaa seuraavaan kertaan. Oikeastaan oivalsin senkin, että paras tapa valttää miehen kieltäytyminen on käydä suoraan toimintaan. Jos saa miehen haluamaan, niin pitää varmaan itse hoidella jatkossakin homma, siitä en usko miehen enään kieltäytyvän. Se on vaan huono juttu, että täällä kotosalla tietyissä asennoissa sänky pitää kovaa natinaa, eikä viitsisi koko taloa herättää. Se tästä aiheesta...
Olisimme muuten saaneet Aadan hoitoon uutena vuotena, mutta kieltäydyimme kunniasta. Uudenvuodenpäivänä kävivät koko perheen voimin meillä pelaamassa. Aadakin oli ihan iloinen, edellisten kertojen tapaista huutoa ei ollut yhtään:
Sanotaan, että kotiin on aina kiva palata, vaan ei tänne yleensä. Miia ei ollut tehnyt sitten yhtikäs mitään. Oli saanut kaksi roskapussia täyteen, miten niiden vieminen roskikselle onkin aina niin vaikeaa, vaikka bussille mennessä kulkee roskiksen ohi. Olohuoneen verho retkotti miten sattui. Ilmeisesti kissoilla on siitä eri näkemys, miten sen pitäisi olla, mutta eipä Miia ollut sitä vaivautunut korjaamaan. Maanantaina lähtiessäni laitoin tiskikoneen päälle ja samat puhtaat tiskit siellä oli yhä perjantaina ja allas täynnä likaisia. Vaikken ole itsekään siisti ihminen, niin Miia on jostain, en tiedä mistä. Miia oli uutta vuotta viettänyt Tampereella, ei meinannut päästä humalatilan vuoksi baariin sisälle, jossain oli kompuroinut, jonka johdosta toinen sääri on haavoilla ja polvessa mustelma. Oli soittanut pääseekö yöksi entiselle poikaystävälleen ja poika oli tullut Miiaa vastaan mukanaan Reino-aamutossut, koska Miian jalat ei enää kestänyt korkeakorkoisilla kengillä kävelyä. Miia osaa kyllä pyörittää miehiä, toivottavasti ei nyt satuta ketään pahasti.
Marikin tuli tänne kotiin eilen poikaystävänsä kanssa, mutta lähtivät tänään Säkylään, koska Mari oli unohtanut sinne puhelimensa. Tulevat kyllä vielä illalla takasin. Saku on yhä isällään, huomenna palaa kotiin. Vampulassa ollessa mun oli poikaa ikävä, nyt ei tunnu niin pahalta ja huomenna kadun ikävääni, kun saan kiukuttelevan pojan kotiini. Uudenvuodenpäivänä sain lasteni isän vaimolta viestin, missä kerrottiin Sakun rikkoneen pikkusiskon kävelynopettelujunan ja pyydettiin minulta siitä korvausta 30 euroa, siis minulta. Minäkö olen korvausvastuussa, kun poika on isällään???? Ajattelin pelata aikaa, enkä heti kieltäytynyt maksamasta, kun ajattelin, että jos kiellän, niin voivat sanoa, että Sakun pelit jää sitten tänne siksi aikaa kunnes maksan. Seuraavana päivänä tuli viesti, että ei tarvitsekaan maksaa, mikäli enempää leluja ei mene rikki. Olivat puhuneet Sakun kanssa ja Saku oli ymmärtänyt, ettei toisen tavaroita saa rikkoa. Voi jessus sentään, sanon minä. Jos lelu on tarkoitettu 1-vuotiaalle, niin on oma vikansa, jos antavat 7-vuotiaan sillä rikkoa, eipä kai lelu ole tarkoitettu niin ison ajettavaksi. Yhtä hyvin minä voisin laittaa täältä viestiä ja pyytää rahaa esim tyttöjen bussikortteihin, miten se on minun velvollisuuteni ne maksaa, ei ne yksin minun lapsiani ole. Välillä kun olen täynnä tätä kaikkea haluaisin katkaista kaikki välit isän puolen sukulaisiin, vaikka syyttömiähän ne tähän ovat.
Tähän loppuun vielä kuva kaveruksista:
Kommentit