tästä pitäisi jo mennä nukkumaan, mutta on pakko vielä pikaisesti kirjoitella, kun en viikonloppuna pääse koneen äärelle. Tänään mulle kyl tarjottiin liikkuvaa laajakaistaa, mut kun ei ole kannettavaa, niin en taida lähteä tätä pöytäkonetta kuljettelemaan mukanani.
Sydänultrassa kävin, mut mitään valaistusta asiaan ei tullut. Lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa. Jostain pyörteistä puhui, mut kun mitkään oireet ja löydäkset eivät viittaa suureen huoleen, niin antaisi asian olla. Ehkä varaan tässä syksyllä vielä ajan sille mut lähettäneelle lääkärille ja pyydän muita tutkimuksia. Kun tässä on miettinyt kaikkia asioita ja elämäänsä, niin ehkä tietyt tutkimukset olisivat tarpeen. Tosiaan se sokerirasitus mun olis Sakun syntymän jälkeen pitänyt tehdä joka vuosi, niin se on vaan jäänyt. Ja kaikkien kolesteroli ym arvojen mittauskin vois olla paikallaan. En mitenkään muuten pysty muuttamaan elämääni (lopettamaan tupakanpolttoa, laihduttamaan ja alkamaan liikkua), mutta jos selvät terveydelliset seikat sitä vaatisivat, niin ehkä kuitenkin rakastan vielä sen verran elämääni, että jotain pystyisin tekemään.
Miia lähti Kallelle yökylään. Kalle menee viikonlopuksi oman äitinsä helmoihin ja Miia jää kotiin. Mari viettää tiiviimpää yhteiseloa poikaystävänsä kanssa, varuskunnan portilla se on poikaa vastassa, kun tämä lomille pääsee. Niin on erilaiset tyttäret mulla.
Mutta nyt, viikonloppuja kaikille!